Gleasyn Grocerygetter: Volkswagen Caddy 1.6 8v 1987

Kauppakassi, mailapoika, pyöränkuljetusauto, rotisko, rusty bucket, keskenkasvuinen lava-auto, clunker, caddylac. Rakkaalla kiesillä on monta nimeä. Iso kuppi kahvia saattaa helpottaa seuraavan tekstiryöpyn lukemista. Pahoittelen ajoittaista hyppimistä, tärkeiden seikkojen puuttumista sekä mahdollisia kuvia kahdesta rumasta jätkästä. Muutaman ahkeran viikon jälkeen kyseinen auto on siinä kuosissa, että kehtaan siitä vihdoin stoorin kirjoittaa. Kokonaisuudessaan mä oon omistanut tän projektin jo about neljä vuotta. LOL.


Tästä hommat lähti

Kyseessä on tässä tapauksessa ex-Ballsdeepkiesi, todennäköisesti tämä ryhmä on lähes kaikille ennalta jollain tavalla tuttu. Muistan kun bongasin silloisen Caddylac projektin Ffp-foorumilta, muutama vuosi sitten. Silloin autoa rakenteli Arc nimimerkin takana häärivä Arto. Instant-mega-crush-on oli ensimmäisen kuvan näkemisen jälkeen koettu, autoon siis.

Seurailin projektia silloin tällöin isolla mielenkiinnolla ja volkkari-, erityisesti Caddykuume, vain kasvoi. Silloin back in the days, noin 5 vuotta sitten, tuon tyyliset autot olivat katukuvassa hyvin paljon harvinaisempia. Muutaman kerran livenä bongattua oli selvää, että Caddy on joskus itselle myös saatava. Itseä Caddyissä lähinnä huvittaa konsepti siitä miten aikoinaan pystyi katkaisemaan viisiovisen hatchbackin keskeltä, jatkaa loppuun lavalla ja lopputulos näyttää vielä yllättävän hyvältä ja yhtenäiseltä. Tänäpäivänä sama kutoskoppaiselle Golfille, toimisko ? Sitä voi miettiä.





Ennenpitkää Arton Caddy vaihtoi omistajaa, toiselle saman kerhon jäsenelle, Laurille. Tällöin muistin taas miten hienoa olisikaan omistaa Caddy, miksei juurikin tuo yksilö, joka tämän valtaisan kuumeen aikoinaan aiheutti. Kyselin Laurilta olisiko hän mahdollisesti aikeissa hankkiutua Caddystä eroon ja onnekseni olin hyvään aikaan liikkeellä. Parin viikon päästä kävin auton tsekkaamassa, lyötiin paperiin leimat ja rahat vaihtoi omistajaa, kuin myös autokin. Kotimatkan jälkeen tunteet olivat lähinnä hyvinkin huvittuneet, mutta myös tiedossa oli se, että fiksattavaa löytyy.

Caddy, kuten monet muutkin lava-autot, oli ollut työkäytössä, joten ulkokuori oli sen näköinen. Kyljet aaltoilivat kivasti, ja erikokoisia lommoja löytyi ympäri koria, lähinnä laitojen yläreunoista. Caddy kävi miten kävi, sammuili kesken ajon, ei suostunut starttaamaan ynnä muuta pientä. Pieni polttoaineenkatku leijui ilmassa. Nämä olivat kuitenkin pikkuseikkoja. Mielestäni sain ok-hintaan jo suht kivaksi laitetun volkkarin lava-auton. Herkkulistalta löytyi ostohetkellä 13x7 ja 13x8 Smoor Roadster vanteet, säädettävä alustasarja keulasta, akseliflippi, kromipeiliä ja avattavaa takaikkunaa, läjä tarroja ja Hawaijityttö sisustasta (siis sellainen muovinen heiluva, ei aitoa mimmiä). Nämä parannukset vakio Caddyyn verrattuna tekivät tästä yksilöstä kohtalaisen oossomin. Autolla ajeltiin hyvinkin vähän sinä kesänä, lähinnä se ikävä kyllä seisoi pihalla.





Samoihin aikoihin aloitin opinnot Lahdessa, joka auttamatta häiritsi harrastamista. Caddy makoili varastossa, samassa kunnossa kuin sen olin ostanutkin. Opintojen puolesta kesät olivat onneksi suht vapaata, joten majoituin silloin Turkuun vanhempien luo, josta myös löytyi kohtalaisen hyvät fasiliteetit autoharrastusta varten. Tällöin myös autonhinkkaus oli huomattavasti helpompaa. Päätin ensin paneutua tekniikkaongelmiin, kone tuntui olevan kohtalaisen sekaisin. Vanha pierupurkki (Pierburg kaasutin) mäelle ja Weberin korvaava löytyi naapurista tilalle. Sähköosat hyvin pitkälti kaikki vaihtoon. Huoltoa ja pienimuotoista läpikäyntiä, auto säädettäväksi Oriketolaisen kaasaripapan pajalle. Homma alkoi toimia. Caddy meni katsastuksesta läpi, ainakin sitten kun kävin näyttämässä vaihdetun alapallonivelen. Sinä kesänä myöskin hyvin pienimuotoista ajelua sekä pikkufiksailua. Seuraavana kesänä haettiin pikkusmooreille kaikkien puhumaa stanssia paremmaksi sekä kävin sisustan sinnepäin läpi. Pohjan hitsasin kuntoon, maalasin ja tein uudet matot.

Olen aina halunnut koittaa penkkien verhoilua ja niistä tuli ihan ookoot, kangas vain ei ole kestävintä matskua, nämä päivitetään lähitulevaisuudessa ehkä hivenen kuppimaisempiin, kuitenkin klassisiin jakkaroihin. Samana kesänä tuli pahimpia ruostekohtia korjailtua, kuten takahiekkapeltiä, sekä muutama paikka sisälokareista. Jossain näillä tietämillä hankin useamman kappaleen peltipuskureita, muistaakseni yhteensä neljä. Käytettyjä, kieroja, kromisia, mustia. Tällä hetkellä edessä suora, oikein kivakuntoinen. Takana vähän kärsinyt, pikkuisen lommoilla. Mattakilikali pinnassa. Nämä menevät työnalle kun sopiva motivaatio/aikarako löytyy. Oma mielipide on aika pitkälti se että kuritushuoneeseen kaikki, jotka joitain muita puskureita ykköskorisiin sovittavat. Lähes yhtä iso synti kuin takalaidan sheivaus. Tästä tilityksestä voidaankin hypätä tähän kesään, Caddy seisoi koko talven, puolet siitä pihalla.





Eräs toinen foorumin Caddyholisti Toni, jonka olen tuntenut penskasta asti, päätti myydä Eekiltä ostamansa Revot. Ei niitä voinut sen kauemmas päästää kuin meikäläiselle ja samalla alkoi hiipiä ajatus Caddyn jatkojalostamisesta. Yhtenä kevättalvisena päivänä hieroin vanteet alle, ja tulos oli kohtalaisen bueno. Samalla tuli hieman tutkittua hyvin ruosteensyömiä etulokasuojia, kaaria rullattaessa rösti roiskui. Pakollinen lokasuojien vaihto oli edessä. Toni ilmoitteli yhtenä päivänä että kohtalaisen kuntoiset etulokarit löytyivät, muistaakseni Jallun Caddystä. Hyvinhän ne istuivat ja kuntokin oli yllättävän hyvä, kiitos vielä Jallulle niistä. Tästä voidaankin hypätä ajassa hieman taaksepäin. Itsellä, kuin myös Tonillakin, on ollut paikka sydämessä early westy -keulaisille volkkareille. Näitä keuloja, lähinnä maskeja, ollaan koitettu bongailla aina tietyin väliajoin, tuloksetta.

Eräänä iltana juurikin Lahdessa päätin vilkaista Vortexin myyntipalstan läpi. Hyvällä tsägällä tunti sitten jätetyssä ilmoituksessa oli myytävänä kaksi kappaletta käytettyjä early westy maskeja. Myyjä lupasi lähettää paketin Suomeen, jos ostan molemmat. Tämähän ei ollut ongelma. Viisi minuuttia sovitun kaupan jälkeen joku lokali huuteli myyjälle hakevansa ne häneltä suoraan seuraavana päivänä, onneksi Sterlingin Cory oli rehti mies ja laittoi paketin Eurooppaan. Paketin saavuttua pari viikkoa myöhemmin, alkoi ihmettely, mittailu sekä sovittaminen. Oli valmiiksi tiedossa että suoraan maski ei keulalle sovi, tarvitaan luotto-Bosch avuksi. Eurohiekkapelti sai rälläkkää ja ensimmäisen illan touhuamisen jälkeen pystyi olemaan ostokseen enemmän kuin tyytyväinen. Earlymaski oli kuin tehty Caddyyn. Itse en ole koskaan niin fiiliksissä ollut pyöreistä lampuista Caddyssa, neliöpalikat sopivat keulan linjoihin huomattavasti paremmin. Suomenmaalla neliölamppuiset ykköset ovat kuitenkin aika harvassa ja edukseen muista poikkeavaa tästä pökäleestä koitan rakentaakin. Samoihin aikoihin Saksan Ebaysta löytyi uusi Nardi Classic koossa 330 milliä. Puurattia haaveilin pitkään, Nardi nyt sattuu olemaan se henkilökohtainen unelmaratti.








Tästä päästään tämän kesän rykäisyyn, jota vauhditti (lähinnä hidasti) Vortexista löydetty muovinkappale.




Keulaa silputtaessa ja lokareita sovitettaessa aloin suunnitella ylimaalausta. Olin hyvin varma siitä että auto pysyy punaisena, hyvin pitkäänkin vielä. Paikkoja hitsattiin ja reikiä täyteltiin, kylkiä vedettiin suoraksi, ja aloitettiin kittihommat. Itse olen/olin näissä hommissa aivan noviisi, Tonilta löytyi jonkinlainen tatsi jo ennakkoon ja tästä oli huikea hyöty. Auto tehtiin kiireaikataululla, koko projektiin maskin sovituksesta maalaukseen meni about kaksi - kolme viikkoa jos päivät ynnätään. Eräänä iltana kun keuhkot oli täynnä kittipölyä, mimmifrendi vahvisti oman heittoni siitä, miksipä ei vetäisi päälle aivan eri väriä. Tästä alkoi hyvinkin hektinen sekä innostunut googlettaminen, jonka tuloksena löytyi Slobunyn sekä Digital K:n ykkösgolf prokkis, joka maalattiin Volkkarin Manilla Green sävyllä. Instant ihastus koettiin uudelleen, tällä kertaa väriin ja päätös oli tehty.




Tonin hallille askarreltiin isohko maalaustila, Tonin broidin maalauskamat lainaan ja pääsin suihkimaan väriä pintaan. Keinovalossa väri hirvitti, näytti kawasakilta, ulos vietynä tuli helpotus. Väri muuttuu yllättävän paljon valosta riippuen, ollen kuitenkin perus akryylimaali, ilman efektihömpötyksiä. Auton maalaaminen oli sinänsä kuumottava kokemus, skolessa olin maalaillut pieniä osia ruiskulla, en kostaan edes puoliksikaan auton oven kokoista. Lopputulokseen on pakko kuitenkin olla tyytyväinen, vaikka allekirjoittaneesta perfektionistia löytyykin tiettyjen asioiden suhteen. Muutamasta kohtaa maali jäi ohueksi, muutama pieni valuma. Myös maalin ohuus todettiin pinnan puleerauksen yhteydessä, puhkihan se meni parista kohdasta. Ens kerralla vedetään paremmin, ehkä ensi kerralla ammattimies voisi päällystää auton massalla ja lakalla. Pohjat vähän paistavat sieltä täältä, varsinkin konepellistä, joka oli löysä kuin vanhan miehen ruuviväännin. Konepelti siis hakusessa, hyväkuntoiset huomioidaan.





Maalaushommia tietysti seuraa kasaus, joka oli yllättävän reilua säätöä muutaman päivän verran. Samassa yhteydessä autosta oli tarkoitus tehdä katsastuskelpoinen sekä kasauksen halusin suorittaa suht koht kunnolla, en vain sinnepäin. Auto kasattiin, nostettiin, katsastettiin. Alapallonivel tällä kertaa toiselta puolelta väljä, seuraavana päivänä näyttämään. Auto katsastetttu, Smoorit alle, päivä ajoa. Miksi Smoorit ? Revot eivät mahtuneet pyörimään silloisilla jarruilla, oikeastaan jarrusatulan telineillä, joten hain uudet satulat, joita vähän muokkailin sekä vaihdoin telineet pienempikokoisiin. Tässä yhteydessä toisen piirin jarruista hävisi tehot. Auto seisoi pari viikkoa, turhautumislevelit olivat huipussaan, jopa saatoin ihan vähän harkita auton myymistäkin. Tonin kanssa painittiin kolme päivää ilman tulosta, erinäisillä työkaluilla. Pelkääjänpuolen etujarrun jarruletkun sekä -putken vaihdon jälkeen löytyi paineet systeemiin. Tuli samassa rytäkässä päivitettyä suurin osa jarruosista. Hyvä näin. Auto kasaan, Revot alle, stanssi sinnepäin. Nyt pääsee nauttimaan.


Eka ns. photoshootti. Lisää kuvia, toivottavasti parempia, tulee takuulla.





Sitten jatkot

Automiehenä on pakko tunnustaa että jatkojalostusvisiot pyörivät väkisin jo mielessä. Kuuluu asiaan. Tällä hetkellä suunnitelmiin lukeutuu seuraavat; puskurien kunnostus sekä puskurilistojen hankinta, takalaidan maalaus (tämän kohdalla loppui kiinnostus muiden korihommien rinnalla), konepellin uusinta, kromiset kylkilistat Saksanpojan halpahallista (volkswarenhaus), detaljien hinkkausta, sisustan fiksausta (ehkä uutta penkkiä sekä sopivan mietoa erillissarjaa oviin), tekniikan päivitys (samalla konehuoneen siistintä/sheivaus/maalaus).

Olen aina avoinna uusille vannetuttavuuksille, mahdollinen kokoluokko 14x8/14x9. Lehtijousille tarvis toiset kaveriksi, että perästä tulisi hivenen jäykempi. Ei pysty tankkaamaan autoa täyteen ilman että toinen kaari alkaa pikkusen ottamaan kiinni, saatika laittamaan minkäänlaista lastia kyytiin. Käytännöllistä ? No on joo.

Ne paljon puhutut ilmajouset, mahdollisesti, saa nähdä. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että jos ilmajousihommiin lähden, koitetaan myös rakenteelliset muutokset toteuttaa niin, että Caddystä tulisi oikeasti matalan näköinen, ei vain öljypohjamaassa -matala. En tiedä onko se rahanarvoista laittaa kolmen tonnin vehkeitä kiinni autoon ja saada madallusta sentti per tonni. Käytännöllisyys onkin se mitä sillä saisi. Jos järkeillään, tämä kannattaisi myydä ja alkaa harrastaa vaikka kävelyä taikka lintubongausta. Eli ilmajutut tällä hetkellä hyvinkin avoinna. Kuten myös tekniikankin osalta, talvi olisi otollista aikaa tälle, jos kyhnyä löytyy niin nykyisestä koneesta jalostetaan jonkinverran kireämpi, tuplakaasareilla varustettu pörinäpesä.

Caddy on meikäläiselle tunnearvoltaan kuitenkin jollain tavalla jopa arvokas, joten tätä ei myydä, ellei nyt aivan totaalisesti pala kävyt. Jos tästä myymällä saa kolme tonnia, se ei ole riittävä arvo vastaamaan sitä vaivaa mitä autoon on nähty ja sitä hupia mitä siitä irti saa. Ihmisissä hilpeyttä herättävä keskenkasvuinen bensanhajuinen/bensanhaluinen lava-auto on niin positiivinen vaihtelu omaan dailydriverdiisseli Fiestaan. Vihdoin taas on alla auto, jonka ajaminen on hauskaa. Projektin nopeasta "valmistumisesta" iso kiitos kuuluu äärettömän motivoituneelle rassauskaverille, Tonille.

Se oli hyvä iltasatu, kiitos tästä. Värimaailma toimii, kaikki toimii, tää on oikeesti livenä ihan mahtava. Vaikkei timantti/suora/kauttaaltaan kiiltävä/super/hyper olekaan, mut just sellanen mitä pitääkin. Hiomaton timantti, vaikka hiottu onkin jo paljon parempaan suuntaan. Meinas mullakin ehkä jonku kerran tai kaks loppua usko koko touhuun.

On se kieltämättä helvetin siisti! Vähän leveempää vannetta se tosiaan kaipaa, vähän hassulta näyttää noi kaposet pikkuEt vanteet, muuten oikeeeen jeppiskamaa. Kilpi vois olla sivummassa tai sit keskellä, vai onks sillä joku tarkotus tossa kohdassa? Peukut perseeseen eniveis

Kympin arvoinen esittely, näitä lisää. Tekstiä jonka lukemisesta suorastaan nauttii.
Autosta, no, keula nyt on se ensimmäinen mikä sykähdyttää, väristä irtopisteitä kunnolla päälle.
Vanteet nyt on vähän kaposet, mutta istuvuus on jepa.
Erittäin onnistunut kokonaisuus.
Eros likes.

Unohdin aamukahvin, kun jäin lukemaan. Hyvää settii! Niin tarina, kuin autokin.

Oikein kiva kun saa palautetta. Tekstiin koitin vähän panostaa, siistiminen ja jäsentely voisi olla vielä tarpeellista. Saattaa jäädä tekemättä. Tarkoitus oli tehdä edes jotenkin kiinnostava kertomus autosta, itse asiassa mun piti duunaa joku fiilistelyklippi autosta vielä lisäksi, joka kuitenkin nyt jäi tekemättä, toistaiseksi. Toni painosti liikaa postaamaan, syyttäkää sitä.

Vanteista olen ehdottoman samaa mieltä, kunpa edes takana olisi kasit. Itseä varsinkin takapää häiritsee, ei kehtaa edes bootyshotteja ottaa. Mulla on pitkään ollut kiikarissa Ssr Mk-kakkoset, mutta ehkäpä säästän ne sitten siihen retrojapsiin, jos sellaisen joskus talliin saisi. Smooreistakin olisi voinut jo luopua, ellei varastosta löytyisi erästä Kuussatasta Fiattia, johon ajattelin niitä sovittaa.

Antizero: Kilpi tuossa kohdassa, koska lipan alta keulapellistä löytyi valmiiksi reiät. Omaan silmään se istuu, ehkä se voisi aavistuksen tuosta liikkua suuntaan tai toiseen. Mun mielestä keskellä se näytti hölmöltä, reunassa taas liian reunassa. En mä tiedä, mentiin sitten tuolla. Saattaa muuttua vielä.

Ensinnäkin pakko sanoa: pysyy kynä niin sanotusti hyvin kädessä - mukava lukee kun teksti hyvin tuotettu kädiin: suorastaan loistava! Huikeesti oot jalostanut sitä, propsit siitä! Mitään moitittavaa! Ei muuta.

Kyllä täälläkin suunnalla muna väpättää. Aivan tajuttoman upea laitos, sekä esittely.

Makiaa ku hunaja. Miljoona asiaa muutettu eikä mikään hyppää silmille. Salorat keulilla oma suosikki ja muutenkin diggailen ihan samaan malliin mitä livenäkin. Ilmat vaan ja jotkut överi härskit vanteet vielä alle sit ens kesäksi.

Vetää senverran hiljaseks etten saa mitään järkevää tekstiä aikaseks. Oon tästä salaa odotellukkin jo juttua.

Jatkosuunnitelmatkin kuulostaa hyvältä.

Sviddu. Hyvä esittely! Kahvit meni jo aikaa sit mutt hain uuden kupin, asiallista!

Mitä caddyyn tulee on pakko lähtee kehumaan äijän yleistä tyylitajua. Toi on namu. Tykkää niin paljon ett täytyy melkein kiittää ett taas tulee kiire ku jumitin lukeen tätä.

Erityisesti ratti ja keula päätöksistä kumarruksia ja taputuksia. Bravo!

E: Tein comebackin kun otin revanssin ajan kanssa. Hei mitä helvettii, penkeistähän tuli hyvät! Itelläkin ollut joskus ujosti mielessä kokeilla jotain ton tyylistä mutta jäänyt ujouden takia. Vois joskus kokeilla. Yks mikä mietityttää on takapuskuri. Ei sellane orkkis pätkät ulomanpana oo sun juttu? Ite löisin varmaa täytepeltiä mutt mutt... Anivei anyhou tää on vielä kerran hyvä.

Sain mä puol kuppii kahvii juotua. Upee peli Ratti on muuten perkeleen hyvä, yks kpl itselläkin omissa autoissa moisia. Tongi kaveriksi vielä Nardin puunuppi..

Huh, huh toi väri sisätiloissa vrt. ulkona, karmeasta kaunokaiseksi. Ihan täydellinen esittely ja todella kaunis auto, ehkä sekin vielä joskus täydellinen? Löylyä kiukaalle, ei ainakaan myydä kannata.

ensimmäinen caddy joka sai viisarini väpättämän. Suhteellisen napakan erektion jälkeen on pakko todeta etä tämä on sitä seksiä

Aaivan ihana just tänään tuli kuolattua tätä tossa saippuacentterin pihalla.

Japsivannefanilta ääni SSR:ille, toimisi varmaan älyttömän hyvin tässä, noitahan saa vielä uutena mutta hinta on aika hurja, käytettynäkin löytyy usein mutta yleensä ujoja kokoja.

Tällasia lisää

E: en mä töissä ole, äitillä vaan on firma tuolla, hän sanoi että tossa pihalla on tommonen matala caddy niin pitihän sitä tulla kattomaan kyllä mä aikapaljaon tuossa liikun, varmasti törmäillään joskus. Ainahan mä datsunilla liikun!

Jatketaan ylistystä, näyttäköön perseennuolennalta mutta ei tässä oikeesti muuta voi. Kyllä tää on nähtävä livenä.

Ottakaa lapset oppia tästä esittelystä.

Tulikssssäää vastaa mua tossa olisko keskiviikkona, koulukadun mäessä?

Oikeen ihana, diggailin kyl punasesta väristä enemmän.
Koska se kilpikonnan panssarikuvio kattoon

Hyvin mahdollista että tulinkin, oon spottaillu reikii tiestä enkä oo huomannu sua. Punanen oli kyl kiva, onneks ton voi aina maalaa uusiks jos kyllästyy. Kilpikuvio saattaa jäädä väliin, kelailtii tonin kans ett takalaitaan ois voinu vetää, mut mut. Photoshoppasin sen vihreäks tosta vikasta kuvasta ja varmaan pakko mennä talliin potkii sitä suoraks ett saa maalattua. Otetaan Greeni joku miitti jos uskallan Lahteen asti syksyllä. Kaasari tarvis myös käydä läpi, alkaa meno hyytymään täydellä kaasulla. Roskia taikka liian pienet suuttimet.

Luv ya! Siistii shittiä!

Todella Maukas auto ja todella hyvä esitely! Oli mukava lukea asiallisesti kirjoitettua tekstiä ja kuviakin oli matkan varrelta jotka aina mukavasti täydentävät tarinaa.
Ja tosiaan toi keula on kyllä jotain niin parasta! Todella tyylikäs modaus!

Suomentakaa joku nää tekstit ja kuvat mulle. Itse en ole perillä siitä mikä tekee keulamuutoksesta oossomin, tai väristä tai stancesta.

Itse tykkään Caddyn orkkin pyöreistä lampuista enemmän kuin hilux-valoista.


Ja perä on hirveä.

Mä voisin vastata täysin omalla mielipiteelläni, täysin rehellisesti. En aivan sataprosenttisesti osaa itsekään sanoa, mikä tuossa keulassa viehättää. Ehkä se on pelkästään se erilaisuus verrattuna kaikkiin muihin Caddyihin mitä vastaan tulee. Eiks tässä autoharrastuksessa kuitenkin osa ole sitä muista erottumista. No siitä itse olen täysin satavarma, että nuo suorakulmion malliset valot istuvat keulan muotoihin paremmin kuin pyöreät. Sen verran automuotoilijan vikaa itsestäni löytyy. Nämä kuitenkin vain omia mielipiteitäni. Myös se seikka, että early westy keulat ovat nykyään helvetin harvinaisia. Jopa Jenkeissä. Olisko jopa ainut early Suomessa ? Varmaksi en sano, mutta enempää viittä niitä ei todellakaan ole. Katoava luonnonvara on aina kiinnostavaa, ainakin kun kulkuneuvoista puhutaan.

No mites tuo väri sitten, omaan silmään se vain sattui istumaan todella kivasti. Tuo on hyvin lähelle sitä vihreän sävyä joka on omasta mielestäni ainut kaunis vihreän sävy. Vihreä ei nyt vain kovin usein toimi. Tottakai poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi Nikon Lexus. Tässä värihommassakin toimii se erilaisuus, ei kovin montaa tuon väristä Caddyä tule vastaan, Ffpeeltä bongasin yhden. Hyvin monet Caddyistä vedetään valkoiseksi, ruskeaks tai beigeksi (sori yleistys). Hienoja värejä, mutta alkaa olemaan nähtyjä jo.

Stance kusee, keula ihan ookoo, perä ihan kauhea. Taka-akselin vinous vaikuttaa siihen suoraan. Heti kun jostain revin ylimääräistä aikaa ja kiinnostusta, suoristan akselin, hommaan lisää jousia. Perä näin jäykemmäksi ja fitmentin hieroo vaikka spacereilla kohdilleen. Perä ei ole hirveä, ihan metallia vaan, mutta I'm workin' on it.

Kiitti kritiikistä, se on aina tarpeen.

mamu huutaa hoosiannaa, taas!

Caddy nörttiokulääreillä ja tolla värimaailmalla iskee täysillä! <3

Selostuskin oli "aisteja hellivää" luettavaa!

Siinä tämänhetkisestä sisustasta ainut foto minkä löysin. Tosin toinenkin ovipahvi on nyt paikallaan. Oikeastaan ainut mikä uupuu on vaihdekepinpussi. Tarvis työstää. Sisustaan paneudutaan todennäköisesti toden teolla sitten kun ne unelmajakkarat löytyvät. Kuskinpenkkikin kivasti rypyssä kun ei ole kiristetty. Selityksiä, selityksiä.

No omperkele kättyrä, joskus piti -79 golf maalata tuohon samaan sävyyn (orkkis kun oli) mutta jonkun muun harmiksi seki mätölaari meni.. eiköhän seki päivä vielä koita että saman sävyn sais laskea jonkun oman ykköslootan niskaan.

Takavanteet ois kyllä täydelliset tuuman leveempänä, mutta hyvä noinki